Sukkessiolla tarkoitetaan ekosysteemin kehitystä ajan edetessä. Suomessa tavallinen ekosysteemin päätepiste tai kliimaksi on jonkinlainen metsä. Toisin sanoen, jos emme häiritse ekosysteemiä vuosikymmeniin, se kehittyy metsäksi. Muualla päin maailmaa sama voi johtaa aavikoitumiseen.
Kuvitellaan, miltä tyypillinen ekologinen sukkessio voi näyttää peltopläntillä, jos sitä ei häiritä juuri lainkaan. Alussa on paljas, kynnetty maa. Ensimmäisenä sen kansoittavat yksivuotiset pioneerikasvit, jotka kasvavat ja siementävät nopeasti. Näiden jälkeen, seuraavina vuosina alkaa ilmestyä monivuotisia pioneereja, joita seuraa muut monivuotiset kasvit. Joukkoon saattaa alkaa ilmestyä puuvartisia kasveja, kuten pensaita ja köynnöksiä, joitain pioneeripuitakin. Hiljalleen puut alkavat vallata alaa, mikä johtaa varjon syntymiseen. Tällöin varjossa viihtyvät, hitaasti kasvavat puut alkavat kasvaa ja lopulta ne kasvavat valtalajeiksi.
Sukkession eteneminen muuttaa maaperän sieni-bakteerisuhdetta. Alussa paljaassa maassa vain bakteerit menestyvät. Tällöin sieni-bakteerisuhde on hyvin pieni, esimerkiksi 0.001. Tämä tarkoittaa, että sieniä on 1 mikrogramma jokaista 1000 mikrogrammaa bakteereja kohden. Kun kasveja ilmaantuu, suhde alkaa muuttua. Terveellä puutarhamaalla suhde voi olla 0.5, terveellä niityllä 1 ja hedelmätarhassa 5. Mitä lähemmäs metsää mennään, sitä sienivaltaisempaa maa on eli sitä korkeampi suhde.
Mikäli haluamme pitää maan esimerkiksi viljely- tai laidunmaana, meidän pitää siis häiritä sitä jatkuvasti ja estää näin metsittyminen. Laidunmailla märehtijät hoitavat tämän työn. Pelloilla ja puutarhoissa se yleensä jää meidän ihmisten hoidettavaksi. Usein häiritsemme maata liikaa, jolloin sukkessio ottaa taka-askelia kohti turhan bakteerivaltaista maata.
Sienten ja bakteerien tasapaino vaikuttaa myös siihen, mitä saalistajia maassa on. Esimerkiksi sienensyöjäsukkulamadot ilmestyvät vasta, kun maaperässä on tarpeeksi sieniä, joita syödä. Petosukkulamadot ilmestyvät vasta, kun maaperässä on tarpeeksi muita sukkulamatoja. Sen sijaan juurensyöjäsukkulamadot - joita emme halua nähdä - pärjäävät aiemmissa sukkession vaiheissa silloin, kun petoja ei ole, eli bakteerivaltaisemmilla mailla. Mikrobiston koostumus ja keskinäiset suhteet kertovat siis paljon siitä, missä vaiheessa sukkessiota maaperäsi on.
Eri sukkession vaiheille on tutkimuksen kautta löydetty sopivia määriä eri mikrobeja. Kun kerrot, mitä haluat maaperässä tai mullassa kasvattaa, voimme vertailla näytteestäsi löytyviä mikrobimääriä ihannearvoihin. Näin saat tiedon siitä, missä vaiheessa maaperä tai kompostisi on ja mitä voit mahdollisesti parantaa.
Comments